Oi tätä onnea!

Ihana rauha. Töissä oli kunnon hulinapäivä, jonka johdosta olin kotiin päästessäni niin uupunut että painuin suoraan sänkyyn päiväunille. Järkevästi laitoin kellon herättämään puolen tunnin päästä jotta sain tehtyä opiskelujuttuja taas vähän eteenpäin. Koin jonkinlaisen järkytyksen lukiessani tehtävälappuja. Yksi monisteellinen kysymyksiä, joka pinossa oli, ei kuulukaan tähän projektiin! Olen siis valmis ihan kohta, todennäköisesti jo tällä viikolla. Mikä helpotus! Kun innoissani miehelle asiasta kerroin, hän kuulosti vielä helpottuneemmalta kuin minä. Kun koko projekti on tehty, ostan kuohuviinipullon jonka korkkaan miehen kanssa kesän ja opiskelutauon kunniaksi.

Lauantai-iltana pitää pysytellä keskustasta pois. Onneksi se ei ole vaikeaa koska olemme menossa yhdelle ystäväpariskunnalle vieraisille. Tänä vuonna kummallekaan ei osunut yksiäkään lakkiaisia joten voimme puuhastella päivän kaikkea muuta. Ystävillä, jotka juuri viikko sitten tänne muuttivat, ei ole myöskään juhlia lähipiirissä ja kun heidän kanssaan tuli puhe ettei meilläkään ole velvollisuuksia, kutsuivat he meidät kyläilemään. Matkaakaan ei ole kuin muutama sata metriä, olemme melkein naapureita. Mies ei heitä kovin hyvin (vielä) tunne, mutta ne harvat kerrat kun ovat tavanneet, ovat tulleet hyvin toimeen.

Tulevana viikonloppuna toinen ystäväpariskunta muuttaa myös kaupunkiin, hekin mukavan lähelle, muutaman kilometrin päähän. Sunnuntaina me sekä tuo toinen ystäväpariskunta menemme heitä auttamaan urakassa. Pääsemme samalla tsekkaamaan heidän asunnon, ainakin kuvissa se näytti oikein unelma-asunnolta. Meilläkin mies on jo hieman vihjaillut uudesta asunnosta mutta mitään enempiä suunnitelmia emme vielä ole tehneet. Isompi asunto olisi kiikarissa jossakin vaiheessa, luultavasti viimeistään siinä vaiheessa kuin olen valmistunut.

Olen järjestäen kieltäytynyt huoraamasta tällä viikolla. Ensi viikollekin olisi keikkoja jos haluaisin tehdä mutta minäpä en halua. Yhteydenottoja on tullut mutta ei nyt oikein ole aikaa eikä kiinnostusta mihinkään ylimääräiseen. Kun tuo kouluprojekti on ohi, keskityn mieluummin huoraamisen sijasta mieheen ja ystäviin. Joillekin asiakkaille tuntuu olevan ymmärryksessä vikaa, pari sitkeää tapausta jaksaa pommittaa minua jatkuvasti yhteydenotoilla vaikka olen tehnyt selväksi että pidän nyt taukoa.

Miksei uni jo tule?

Heräsin äsken pirteänä kuin peipponen. Nukahdin, harvinaista kyllä, jo ennen kymmentä ja nyt ei sitten uneta laisinkaan. Mies olisi halunnut jutella kotiin palattuaan jostain. Minun silmät painuivat siinä vaiheessa väkisin kiinni eikä keskustelusta tullut mitään. Nyt kun minä olen ylhäällä, hän vetelee sikeitä. Huomenna ja ylihuomenna hän hiipii kotiin niin myöhään että olen todennäköisesti jo unilla. Perjantainakaan tuskin kerkiämme näkemään kuin vasta (myöhään) illalla, riippuen siitä kuinka pitkään viihdyn ulkosalla. Lauantaina ja sunnuntaina yhteistä aikaa enemmän, mieskin saa nukkua raskaan työviikon jälkeen univelkoja pois. Säälittää katsoa kuinka väsynyt hän on. Minulla on sentään ns. kiinteät työajat, mies taas saattaa pakertaa töissä toisina päivinä kellon ympäri ja pidempäänkin. Toisinaan hänellä on lyhyempiä työpäiviä ja joinain viikkoina vapaita saattaa olla neljäkin päivää. 

Ei sillä, vaikka mies kotona olisikin inhimilliseen aikaan, minä istuisin kuitenkin tietokoneella. Hän sietää toisinaan loputtoman tuntuista näytön tuijottamista vain, kun tietää että pari viikkoa ja sen jälkeen olen iltaisin hänen hänen käytettävissään eikä opiskelua tarvitse edes ajatella ennen elokuuta. Muutaman kerran tässä lähiviikkoina hän on uhannut tuhota talouden tietokoneet, istun aivan liikaa koneen ääressä enkä keskity häneen tarpeeksi. Tiedän sen sanomattakin. Hän kuitenkin ymmärtää sen että haluan tosiaan saada projektin pois alta mahdollisimman pian ja hyväksyy näin väliaikaisesti liiallisen naputteluni. Syksyllä on helpompaa, tarvitsee tehdä vain esseitä, jotka yleensä on hoituneet paljon vähemmällä vaivalla ja palautteet niistä ovat olleet toisinaan yllättävän hyviä.

Välillä hävettää kuinka paljon miestä olen viime kuukaudet laiminlyönyt. On päiviä, jolloin siitä huolimatta että hän on ajoissa kotona, vaihdamme vain muutaman sanan.Haluaisin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan, mutta minkäs teet kun hän on töissä ja minun on opiskeltava. Olen yrittänyt hänen kiireitään helpottaa niin ettei hänen tarvitsisi kotitöistä huolehtia, minä kun olen ollut kuitenkin kotona. Nyt kun aloitin työt mies on sanonut osallistuvansa enemmän kotitöihin, josta olen kiitollinen. Ei hänelläkään helppoa ole ollut, minun kanssani eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista. Kaiken lisäksi häntä on pitkään vaivannut eräs ihmissuhde ja työkiireet, jotka ovat stressanneet ja väsyttäneet häntä.

Jospa sitä palaisi sänkyyn ja yrittäisi saada taas unen päästä kiinni vaikkei edelleen nukutakaan. 

Huutoja yössä

Ensin kahdeksan tunnin työpäivä ja sen jälkeen tuntikausia tietokoneen ruudun toljottamista tuntikausia. Saako nyt levätä huomiseen saakka? Työpäivä sujui jo lähes rutiinilla ja työkavereiden kanssa viihdyin edelleen hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että sain kutsun lähteä heidän kanssaan perjantaina töiden jälkeen syömään ja sään salliessa terassille. Suostuin mielelläni, onneksi viikonlopun muut jutut ajoittuvat lauantaille ja sunnuntaille niin en joutunut kieltäytymään muihin menoihin vedoten. Kun pari viikkoa jaksaisi ahertaa aamusta iltaan, niin olisi luultavasti kouluprojekti selätetty ja kesäloma alkaisi. Saisi keskittyä pelkästään työntekoon, joka pudottaisi ison lastin hartioilta. Stressaan nyt aika paljon tuota koulujuttua vaikka se on oikein hyvällä mallilla. Haluan vain saada sen tehtyä mahdollimman pian jotta ei tarvitse enää tietokoneella istua niin paljoa, varsinkaan kun aurinko ja lämpö kutsuvat ulos temmeltämään.

Olen ihan varma että olen nähnyt erään työkaverin pari kertaa Tampere Fetish Factoryssä. En häneltä kuitenkaan viitsi ainakaan vielä udella olenko oikeassa. Minusta kuitenkin tuntuu että hän myös tunnisti minut entuudestaan. Katsellaan syksyllä törmäämmekö yo-talolla samoissa merkeissä... Maailma on pieni, Suomi vielä pienempi, on niin monta kertaa tuo tullut todettua niin hyvässä kuin pahassa.

Teimme viime viikolla miehen kanssa oikein muhkean nettitilauksen ja eilen kävin paketin postista noutamasta. Paketeissa oli mm. kynttilöitä, talutushihna, sähköstimulaattori, suukapula, teippiä ja köyttä. Kyllä nyt kelpaa. Eilen jo osaa uusista hankinnoista testasimme ja vaikka aluksi hieman tuo sähköstimulaattori epäilyttikin, niin laite oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Sähkön käyttöä emme ole ennen kokeilleet, en ole aiemmin ollut siitä innostunut mutta pikku hiljaa se onkin ruvennut kiinnostamaan. Kokeilu ei taatusti jäänyt vain yhteen kertaan, sen verran kumpikin kokemuksesta pidimme.